Väkivalta ei saa olla oleellinen osa työtä

Kun päiväkotilapsi hakkaa nyrkillä hoitajan silmän mustaksi tai kun poliisi joutuu painimaan kiinniotettavan kanssa on kysymys väkivallasta työssä. Sitä on myös se, kun dementiapotilas raapii hoitajan käsivarret verille tai kun humalainen tarttuu aamuyöstä kiinni lehdenjakajaan.

Väkivalta työssä johtaa usein myös siihen, että auttajasta tuleekin autettava. Poliisit, vartijat ja hoitoalan työntekijät ovat tästä käypä esimerkki. Kyselytutkimusten mukaan lähes joka toinen poliisi saa jonkinasteisen vamman työssään vuoden aikana. Monilla se ei jää yhteen, vaan niitä kertyy vuoden aikana useita.

Jälkipuinti on tärkeää

Väkivallan ja sen uhan kokeminen työssä johtaa usein kohteeksi joutuvan työviihtyvyyden ja –motivaation laskuun, mahdollisiin psyykkisiin oireisiin ja usein myös päihteiden tai lääkkeiden käytön lisääntymiseen. Väkivaltaa työssä kokevien tukena pitäisikin olla vahva tukijärjestelmä työpaikalla, jotta kokemukset on mahdollista purkaa tervein menetelmin ammattilaisten ja vertaistuen avulla.

Työterveyshuollolla on tässä merkittävä rooli. Sen on kyettävä tukemaan väkivaltatilanteiden jälkipuintia niin, että väkivaltatilanteen aiheuttamasta traumasta ja stressistä voidaan madollisimman hyvin ja pian toipua.  

Väkivalta ei ole ”luontoisetu”

Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan väkivaltaa ammattiin kuuluvana ”luontoisetuna”,  vaikka riski eri ammateissa onkin eritasoinen. Työturvallisuuslaki korostaa väkivallan ennalta ehkäisemisen tärkeyttä.

Työturvallisuuslaki (738/2002) § 27 mom. 1. toteaa työväkivallasta, psyykkisestä hyvinvoinnista ja jälkihoidon tarpeesta näin:

Työssä, johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Tällöin työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen ja rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt tai –laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen.

Tätä ei pidä sietää

Ammattiliitto SuPerin lakimies Merja Hyvärinen tuntee hyvin hoitoalan väkivaltaongelmat. Hän tietää myös sen, että usein niitä vähätellään tai jopa syyllistetään väkivallan kohde esimerkiksi puutteellisen ammattitaidon verukkeella.

– Liian usein alalla ajatellaan, että väkivalta kuuluu toimenkuvaan ja sanotaan, että se pitää vaan sietää. Mutta ei väkivallan sietäminen kuulu kenenkään toimenkuvaan, eikä sitä pidä kenenkään sietää, sanoo Merja Hyvärinen SuPer-lehden haastattelussa.

Hyvärisen mukaan minkään ammatin toimenkuvaan ei voi kuulua väkivalta. Hän kysyykin miksi hoitoalalla vielä ajatellaan näin, kun niin ei ajatella edes niin sanotuissa väkivalta-ammateissa kuten poliisin ja vartijan ammateissa.

– Näin ei myöskään ajattele lainsäätäjä eikä SuPer. Väkivalta on kitkettävä pois sosiaali- ja terveydenalan työpaikoilta. Tavoitteeksi on asetettava ehdoton nollatoleranssi, lakimies Merja Hyvärinen sanoo.

Kysymys on tässä tapauksessa siis pitkälti asenteiden korjaamisesta ja olosuhteisiin alistumisen lopettamisesta.

Vaarat kartoitettava

Niin työväkivallan kuin muidenkin työturvallisuutta uhkaavien tekijöiden torjunnassa tärkein perusta on hyvin tehty vaarojen kartoitus. Kun vaarat ja riskit tiedetään, niihin voidaan myös puuttua ja niitä voidaan ennalta ehkäistä.

Kaikilla aloilla lisääntyneisiin uhkatilanteisiin ei vielä niiden tuoreuden vuoksi olla edes osattu varautua. Hoitoalalla ilmiöt ovat kuitenkin jo liiankin tuttuja. 

­– Hoitoalaan liittyy aina kohonnut väkivallan uhka. Tämä korostuu vielä siksi, että töitä tehdään sairaiden ja usein ongelmallisten ihmisten kanssa, ja työssä vielä usein käsitellään huumaavia lääkeaineita, ja lisäksi töitä tehdään myös yöllä. Tällöin väkivallan uhka on tietysti eri tavalla läsnä kuin niin sanotussa siistissä sisätyössä, sanoo lakimies Merja Hyvärinen.

STTK:n työympäristöasiantuntija Erkki Auvinen on myös huolissaan väkivallan lisääntymisestä.

– Fyysisen ja henkisen väkivallan uhka haittaa työntekoa päivittäin monilla työpaikoilla, useilla aloilla ja monenlaisissa työtehtävissä. Raportit kertovat jopa kuolemaan johtaneista tapauksista, Erkki Auvinen sanoo. 

Asiakasväkivalta uhkaa

Työympäristöasiantuntija Erkki Auvinen sanoo, että työväkivalta esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ole ainakaan vähentynyt viime vuosina. Väkivallan vastaisista kampanjoista huolimatta kasvu tuntuu jatkuvan.

– Yhä suuremmaksi ongelmaksi on noussut asiakasväkivalta. Uhka tulee sosiaali- ja terveysalalla niin potilaiden kuin heidän omaistensa taholta. Tähän on parhaissa työpaikoissa varmasti reagoitu, mutta ei varmasti kaikilla, arvioi Auvinen.

Vaaratilanteita ja väkivallan uhkaa esiintyy laajalti myös kaupan alalla, huoltoasemilla, grillikioskeilla ja liikenteessä. Usein uhkaajana tai väkivallan käyttäjänä on asiakas, mutta joissakin tapauksissa uhka voi tulla asiaan tai vaikkapa palvelutapahtumaan liittymättömiltä ulkopuolisilta, sairaana päähänpistona esimerkiksi päihteiden vaikutuksessa olevalta.

Kuljettajat niin takseissa, busseissa kuin vaikkapa auraustöissä joutuvat uhkailun kohteeksi yhä useammin. Ihmisistä on tullut yhä aggressiivisempia ja erilaiset ”raivot” (aurausraivo, laturaivo, jonotusraivo jne.) ovat yleistyneet.

Ongelma ei ole vähäinen, sillä noin 100 000 työntekijää ilmoittaa vuoden aikana joutuneensa jonkinasteisen fyysisen väkivallan kohteeksi ja yli 200 000 työntekijää ilmoittaa kokeneensa uhkailua.

Linkkejä

https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-henkinen-pahoinpitely

https://tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/artikkelit/tyokyopeli-blogi/henkinen-vakivalta-tyopaikoilla-vaiettu-salaisuus

https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/tyohyvinvointi-tyosuojelu-ja-tyoelaman-kehittaminen/vakivallan-uhka-tyossa/

https://docplayer.fi/1768425-Tyovakivalta-hallintaan.html

Palvelua toteuttamassa